Hei, meillä nukutaan!

Moikka

Uni, meille kaikille niin tärkeä ja ihana asia...

Vauva vuosi päättyi niin sanotusti heinäkuun lopussa ja on sanottu, että ensimmäisten vauva vuosien aikana kertyy univelkaa kuusi viikkoa! What... No, ei viime vuonna kyllä kauhesti saatu nauttia nukkumisesta. Ennen Leonaa vapaapäivinä tuli nukuttua melko pitkään, kymmeneen-yhteentoista ja muistan kuinka ystävämme, joilla oli jo lapsia, närkästyneenä ilkkuivat meille aiheesta. Nyt ymmärrän sen, että ei siellä sängyn pohjalla saa loikoilla niin kun ennen ja on noustava heti kun neiti niin päättää. Mutta minä kyllä olen sitä mieltä, että ne joilla on mahdollisuus nukkua niin nauttikaa siitä.

Niin kun olen monesti sanonut, meni ensimmäinen vuosi kun hurauksella ohi. Aluksi herättiin öisin muutaman tunnin välein ellei useamminkin ja pikku hiljaa Leonan kasvaessa tilanteet muuttui ja nyt noin 14 kuukautta myöhemmin meillä vihdoin nukutaan ilman yö heräämisiä. Ah, tätä tunnetta :)

Älkää käsittäkö väärin, Leona on alusta asti ollut ¨helppo¨vauva ja olemme osanneet yhteispelillä Timin kanssa hoitaa yöt mutkattomasti läpi. Se on jännä, miten tietyistä asiosta muodostuu ns. rituaali miten jonkin asian hoidamme. Aina uuden vaiheen tultua kuvioihin loimme aina uuden unirituaalin.

Leona oli vauva aikanaan tosi riippuvainen maidosta (tissistä) ja pelkäsin koko ajan miten saamme ns. vieroitettua hänet siitä. Toteutimme unikoulun vuoden aikana pari kertaa ja yllätykseksi ne sujui erittäin hyvin.

Aluksi halusimme päästä ekasta maidolle heräämisestä eroon, mikä oli lähes aina kello yhden aikoihin yöllä. Unikoulun ensimmäisenä yönä valvoimme aina tunnin tai puolitoista rauhoitellen itkevää lasta, mutta muistaakseni jo seuraava yö selvittiin pienellä itkulla ja kolmas taisi olla jo itkuton. Eli kolmessa yössä uusi unirytmi oli opittu.

Toisessa unikoulussa siirsimme ensimmäistä maidolle heräämistä viiteen ja muutamalla unikoulu yöllä tästäkin selvittin. Pitkään mentiin yhdellä maidolla yössä ja vuoden kohdalla tissi vaihtui pulloon. Lopetin siis imetyksen pari viikkoa yhden vuoden tultua mittariin. Leona vaikutti yömaidollaan tosi nälkäiseltä ja hotkaisi aina maitopullollisensa vauhdilla, joten emme heti ruvenneet sitä poistamaan kokonaan.
 

 Syyskuun alussa päätimme, että tyttö on jo niin 'iso', että ei hän tarvitse enään yömaitoa. Halusimme aloittaa viimeisen unikoulun viikonloppuna Timin ollessa vapaalla, tämän takia aloitus sopivien viikonloppujen takia venyi lähes loppu kuulle. Tätä unikoulua voin sanoa jo hieman jännittäneeni, koska Leona on jo iso ja osaa vaatia mitä haluaa. Yllättäen ensimmäisenä yönä hän nukkui putkeen suoraan seitsemään aamulla ja emmehän me enää saatu neitiä siihen aikaan nukahtamaan uudelleen. Tunnin kyllä yritimme, mutta päätimme nousta ylös, koska olihan jo aamu.

Seuraavana yönä/aamuna herättiin samoihin aikoihin, mutta saatiin neiti vielä nukkumaan ja nukuttiin yhdeksään asti. Kolmantenä yönä hieman inistiin puoli kahdeksan aikoihin, mutta pienellä silityksellä nukuttiin mukavasti sinne yhdeksään.

Eli nyt on viime lauantaista asti vietetty yöt rauhassa ja Leonahan nukkuu kellon ympäri, 21-09. Aivan mahtavaa... :)

Jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että tulemme häräilemään joka yö vähintään kerran neljääntoista kuukauteen asti, olisin varmasti kokenut epätoivoa. Mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että tämä vuosi on ollut aivan ihana ja kaikki mitä on ns. nurkantakaa tullut eli uudet kasvuvaiheet ovat menneet ja juurtuneet tapoihin kuin automaattiseti. Se miten on itse kasvettu ihmisenä on ehkä se isoin asia. Kaikki ei ole enää pyörinyt oman navan ympärillä, vaan sellaisen pienen navan, jonka me yhdessä loimme ja teemme kaikkemme, että hänellä tulee olemaan paras mahdollinen lapsuus ja parhaat mahdolliset vanhemmat hänelle.

Valvominen vaan kuuluu vauva arkeen ja ei se ole mitenkään ylitsepääsemätöntä, kun asennoituu oikein ja ei ota suurempaa stressiä asioista. Kaikki loksahtelee paikalleen kun niiden aika siihen on.

Aiheesta toiseen, eilen hain vihdoin postista Pomp De Luxin pakettini ja lähiaikoina pääsette näkemään mitä ihanaa sieltä kotiutui meille :)